Migreeni ja päänsärky ovat kiusallisia potilaan hyvinvointiin ja toimintakykyyn vaikuttavia ilmiöitä. Arjen puheessa ne saattavat mennä usein sekaisin. Lisäksi on mahdollista, että diagnosoidun migreenin oirekuvassa on päällekkäin myös jännityspäänsäryn tunnuspiirteitä. [1]

Vastuu migreenin diagnosoinnista on aina lääkärillä. Migreeni voidaan jakaa kahteen päämuotoon: ennakko-oireiseen auralliseen ja spontaanisti alkavaan aurattomaan. Aurallisessa kohtausta edeltää jokin seuraavista: näköhäiriö, puutuminen, lihasheikkous tai puheen vaikeus. Aurallinen migreeni voidaan jakaa vielä useampiin alaryhmiin, kiinnostuneille lisätietoa tarjoaa esimerkiksi Migreenin Käypä Hoito -suositus. Aurattoman migreenin eri hoitovaihtoehdoista löytyy jonkin verran tutkimustietoa. Migreenin luokittelussa kansainvälisesti määrittäviä tekijöitä ovat kohtausten voimakkuus, kesto ja toistuvuus. [1][2]

Niskaperäinen (cervicogeeninen) päänsärky voidaan määritellä toispuoleiseksi pääkivuksi, joka provosoituu niskaa liikutettaessa tai kohdistettaessa painetta niskan arkoihin kohtiin. Lisäksi siihen liittyy kaularangan rajoittunut liikkuvuus. Tällainen päänsärky leviää niskasta kallonpohjaan (occipitaalinen alue), ohimoille (temporaalinen) ja otsan alueelle (frontaalinen). Sen tyypillisiä aiheuttajia ovat niskan alueen pehmytkudos-, nivel- tai hermoperäiset syyt. [4]

Myös leukanivel- sekä purentalihas-peräiset kasvojen alueen kipuoireet ja toimintahäiriöt voivat kehittyä edellä mainittujen niskaperäisten taustatekijöiden seurauksena. Lisäksi pään ja niskan muuttuneet liikemallit voivat aiheuttaa kolmoishermon ärtymistä ja siitä seuraavaa hermoperäistä kipua kasvojen ja pään alueelle. Muuttuneen pään asennon ja purentaan liittyvien oireiden välisen yhteyden suhteen näyttö on ristiriitaista, mutta silti pään ja niskan asennon merkitys tulisi arvioida aina yksilöllisesti. [5][6]

Migreeniä hoidetaan pääasiallisesti lääkkeellisesti, mutta joillekin akuutti tai ennalta ehkäisevä lääkehoito aiheuttaa sivuvaikutuksia tai ei ole mahdollinen muiden sairauksien vuoksi. Joskin migreenin Käypä Hoito -suosituksessa mainitaan, että yhtenäisiä hyväksyttyjä kansainvälisiä linjauksia migreenin hoidon suhteen ei ole ja hoitokäytänteet vaihtelevat suuresti. Lääkkeettömän hoidon vaihtoehdot jaetaan seuraaviin ryhmiin: 1) laukaisevien tekijöiden selvittäminen ja välttäminen, 2) psykologiset ja psykobiologiset hoidot sekä 3) fysikaaliset hoidot. [1][2]

Fysioterapeuttien käyttämiä hoitomenetelmiä migreenin ja päänsäryn hoidossa ovat erilaiset lihaksiin ja faskioihin kohdistetut pehmytkudostekniikat (mm. hieronta, triggerpistekäsittelyt, faskiamanipulaatio), nivelten ja hermorakenteiden mobilisointitekniikat, rentoutusmenetelmät ja aktiivinen harjoittelu. Menetelmiä valittaessa on hyvä erotella migreeniin ja jännityspäänsärkyyn liittyvät helpottavat ja pahentavat tekijät, migreenissä kun kuormittava liikuntasuoritus saattaa pahentaa oireita ja jännityspäänsäryissä vastaavasti helpottaa. Myös akupunktiosta on toisinaan apua. [1][2]

Kaularangan lihaksistolle toteutetun harjoittelun on osoitettu olevan manuaalista terapiaa tai venyttelyä tehokkaampaa jännitys ja niskaperäisissä päänsäryissä, joihin liittyy pään eteen työntynyt asento. Kontrolloidun harjoittelun tärkeyttä ei voi korostaa liikaa arjen toimintakyvyn sekä oireiden poissa pitämisen suhteen kyseisen kaltaisissa päänsärkytapauksissa. Manuaalisella terapialla tosin on usein tärkeä tehtävä hoitoprosessin alkuvaiheessa – mahdollistaa harjoittelu ja sitä kautta toipuminen. [3]

Tutkimustieto migreenin hoitamiseen manuaalisin menetelmin on varsin ristiriitaista. Aihetta käsittelevää tutkimustietoa yhteenvetävässä kirjallisuuskatsauksessa todetaan esimerkiksi seuraavaa: hieronnalla näyttäisi olevan vaikutusta kohtausten voimakkuuteen, oireiden kestoon tai toistuvuuteen liittyvistä muutoksista ei ollut raportointia. Toisaalta myös kohtausten esiintymistiheyttä on saatu harvennettua hieronnalla, mutta kivun voimakkuudessa ei kyseisessä tutkimuksessa havaittu eroja. [1]

Kaularangan nivelten mobilisaatio- ja manipulaatiohoidoilla näyttäisi olevan vaikutusta yksittäisten kohtausten keston lyhenemiseen, sen sijaan voimakkuuteen ei havaittu yhteyttä. Yleisesti fysioterapeuttisilla ja rentoutusmenetelmillä puolestaan saatiin vuoden seurannassa migreenin vakavuuden suhteen helpotusta noin puolelle potilaista. [1]

Tutkimusten mukaan edellä mainitut menetelmät saattavat olla yhtä tehokkaita migreenin hoidossa kuin estolääkitys. Katsauksen kirjoittajat tosin huomauttivat potilasjoukkoon mahdollisesti limittyneen jännitys- ja niskaperäisistä päänsäryistä kärsiviä, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa nimenomaan migreenin hoitamisen näkökulmasta. Ilmiön ymmärtämiseksi ja hoitomenetelmien valinnan helpottamiseksi tarvitaan lisää laadukkaita satunnaistettuja sokkoutettuja tutkimuksia. Hoidon onnistumisen kannalta onkin tärkeää tarkastella oireita nimenomaan yksilöllisesti: sekä migreenin että päänsäryn taustalla olevat syyt voivat olla hyvin erilaisia. Tämä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että kaikkien vaivat eivät ratkea samalla tavalla. [1][2]

Vikke Moilanen,
ft OMT-erikoistuva

LÄHTEET

[1] Chaibi, A., Tuchin, P. J., & Russell, M. B. (2011). Manual therapies for migraine: a systematic review. The Journal of Headache and Pain, 12(2), 127–133. doi:10.1007/s10194-011-0296-6
[2] Käypä hoito -suositus: Niskakipu (aikuiset). 2017. Viitattu: 14.1.2021. https://www.kaypahoito.fi/hoi36050
[3] Lee E. Lee S. Impact of Cervical Sensory Feedback for Forward Head Posture on Headache Severity and Physiological Factors in Patients with Tension-type Headache: A Randomized, Single-Blind, Controlled Trial. Department of Physical Therapy, The Graduate School of Sahmyook University, Seoul, South Korea. Med Sci Monit 2019; 25:9572-9584. doi: 10.12659/MSM.918595
[4] Narouze S. Cervicogenic Headache. Essentials of Pain Medicine. 2018, 177–182.e1. doi:10.1016/b978-0-323-40196-8.00022-x
[5] Von Piekartz H. Temporomandibular Disorders: Neuromusculoskeletal Assessment and Management teoksessa Jull G. Moore A. Falla D. Lewis J. McCarthy C. & Sterling M. Grieve’s Modern Musculoskeletal Physiotherapy. 2015. 4. painos. Edinburgh: Churchill Livingstone Elsevier, 433-437.
[6] Von Piekartz H. & Lüdtke K. Effect of Treatment of Temporomandibular Disorders (TMD) in Patients with Cervicogenic Headache: A Single-Blind, Randomized Controlled Study. CRANIO®. 2011, 29(1), 43–56. doi:10.1179/crn.2011.008